Aikuinenko?

Täytin maanantaina sen paljon odotetun ja jännitetyn ikävuoden eli tietenkin 18! Vietin 18-vuotisjuhliani todella pienesti, olihan synttäripäiväni kuitenkin maanantai, ei silloin kovin paljon voinut juhlia, koska seuraavana päivänä oli kuitenkin koulua. Sen verran kuitenkin juhlistin täysi-ikäistymistä, että join kakkukahvit kirsikkaviinin kera perheeni kanssa ja eilen kahvittelin ja vietin leffailtaa samalla paikkakunnalla kanssani asuvien ystävieni kanssa, kauempana asuvien kanssa täytyy varmaan sopia joku viikonloppu, jolloin juhlistaisimme sitä heidän kanssaan, kunhan nyt ensin saisi koeviikonkin pois alta. 

No miltä tuntuu olla 18-vuotias? Omasta mielestäni aika mahtavalta. Ei, ei vain sen takia, että saan mennä baariin, ostaa alkoholia ja tupakkaa, vaan ihan sen takia, että kaikissa muissakin asioissa itsellä on päätösvalta ja vastuu. Saan äänestää, matkustaa ja päättää raha-asioistani itse. Ai niin ja sitten kun saan ajokortin, niin saan myös ajaa vaikka maailman tappiin, jos vain huvittaa (no joo, jos mulla on lainassa porukoiden auto, niin sitten heidän mielipiteensä asiaan vaikuttaa). Mutta niin, täysi-ikäistyminen on mahtavaa, vaikka en tunnekaan itseäni vielä aikuiseksi. Nauran typerille vitseille, syön välillä lapsellisen yksinkertaisia aterioita ja kiukuttelen kuin pahainen uhmaikäinen. Ja vanhemmilleni ja sukulaisille olen aina pikkutyttö. Mutta noista asioista huolimatta olen papereiden mukaan aikuinen ja otan vastuun itsestäni joka asiassa. Kuulostaa pelottavalta, eikö? Njäh sanon minä! Vaikka olenkin ollut 18 vasta muutaman päivän, niin ei tämä kovin haastavaa tai ahdistavaa ole ollut, enkä usko, että tulee olemankaan. Vastuuta on, kyllä, mutta onhan ennen 18 ikävuottakin vastuuta aika monessakin asiassa. Minä sanoisin siis, ettei  18 täyttämistä tarvitse pelätä, olen varma, että se on suurimmalle osalle kuitenkin mahtavaa aikaa. Tai no suurin osa odottaa sitä innolla, mutta esimerkiksi omassa kaveripiirissäni on pari ihmistä, jotka panikoivat täysi-ikäiseksi tulemista. 

Siinä oli muutama ajatus täysi-ikäisyydestä, mitä mieltä te olette? Onko täysi-ikäiseksi tuleminen ihanaa vai kamalaa?