Kohta ylioppilas

Vappupäivä on mielestäni aika mainio ajankohta valottaa opiskelukokemustani lukiossa, onhan vappu sentään opiskelijoiden ja työn juhla!

Olen suorittanut lukion 75 kurssia kunnialla tai sitten vähemmän kunnialla läpi ja kirjoittanut kaikki tarvittavat aineet saadakseni yo-lakin. Virallisia tuloksia kevään kirjoituksista ei ole vielä tullut, jonka takia tekstin otsikkokin kertoo, etten ole vielä virallisesti ylioppilas. Opettajien antamien alustavien pisteiden mukaan kuitenkin kaikki kirjoittamani aineet ovat menneet läpi, joten kyllä tässä käytännössä jo ylioppilas ollaan. 

Mutta mitä ajatuksia minulle lukiosta jäi ja miten ylipäätään opiskelin/selvisin lukiossa? Pääosin lukio oli ihan kivaa, mutta kyllä sille ajalle mahtui myös ei niin kivoja mielentiloja ja epätoivoa oman opiskelun suhteen. Ensimmäinen vuosi oli aika helppo ja meni lähinnä totutellessa lukion erilaiseen opiskelutahtiin. Vaikka ensimmäinen vuosi olikin helppo, en välttynyt yhdeltä hylätyltä arvosanalta, joka tuli maantieteestä. Kyllä, maantieteestä. Voisi kuvitella, että maantiede on helppo aine, mutta minä sain senkin ryssittyä. Siihen tosin vaikutti se, että sairastuin angiinaan, enkä edellisenä iltana jaksanut kuumeen takia lukea yhtään. Tuudittauduin ajatukseen, että kyllä se läpi menee, vaikka sitten vitosella. Eihän minun oikeasti olisi kannattanut aamulla edes lähteä kouluun. Kuumetta oli vielä silloinkin ja olo aika heikko, mutta ajattelin, että sehän on vain yksi koe, kyllä minä sen aikaa jaksan koulussa olla. No, eipä olisi kannattanut, koska uusimaanhan minä sen kokeen jouduin. Opettaja kummasteli niin huonoa numeroani ja kun selitin, että minulla oli angiina, hän pahoitteli ja sanoi, että olisi voinut ottaa sen huomioon arvostelussa, no omaa syytäni se vain oli tehdä koe sairaana. Uusin kokeen ja taisin saada siitä 7. Varmasti moni nyt ajattelee, että onpa huono, mutta minulle se riittää. En ole koskaan ollut kiinnostunut maantieteestä, joten tärkein asia nyt oli vain saada se kurssi läpi, koska se oli pakollinen. Muihin aineisiin paitsi matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin minulla taas oli motivaatiota vielä ykkösvuonna jäljellä ja pärjäsinkin niissä mielestäni ihan hyvin. 

Kakkosvuonna olikin jo paljon vaikeampaa. Jaksot olivat todella täynnä ja oli monta 8-15.30 päivää. Täysien jaksojen lisäksi stressattavana oli vanhojentanssit, joihin en edes meinannut löytää paria. Halusin ehdottomasti tanssia vanhat ja tuntui todella pahalta, kun paria ei meinannut löytyä ei sitten millään, se on näitä pienen lukion ongelmia... No, sain kuin sainkin parin sillä tavalla, että ystäväni tanssi poikaystävänsä kanssa, joka on amiksesta ja minä sain tanssia kaveripoikamme kanssa, joka siis alunperin oli ystäväni pari. Voitte vain kuvitella, miten onnellinen olin saadessani olla prinsessa sinä päivänä! Ja päivä oli tottahan toki ikimuistoinen. Ja koska kakkosvuonna kursseja oli paljon ja muuta stressattavaa, niin pudotin osan kursseista poiskin. Alunperin minulla oli kursseja valittuna ehkä jotain 81 tai vastaavaa, mutta loppujen lopuksi suoritinkin vain 75 kurssia. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin minä voinut ne kurssit suorittaa. Olin aivan liian mukavuudenhaluinen ja laiska. Olisin ihan varmasti selvinnyt kaikista kursseista, jos olisin vain pitänyt huolta siitä, että nukun tarpeeksi ja että muut elämäntavat olisivat olleet kunnossa. Mutta no, asuin yksin, jolloin on tietysti paljon hankalampaa ottaa itseään niskasta kiinni, kun ei ole kukaan komentamassa. Myös aineissa, joissa aiemmin olin suoriutunut hyvin, suoriuduin huonommin ja motivaatio oli aika hukassa. No, joka tapauksessa kakkosvuodestakin selvisin!

Kolmantena vuonna olikin jo sitten yo-kirjoituksiin valmistautumisen ja ensimmäisten yo-kokeiden tekemisen vuoro. Kirjoitin syksyllä terveystiedon, ruotsin ja englannin, kaikista niistä tuli M, joten olen todella tyytyväinen. Kolmantena vuonna oli onneksi todella väljiä jaksoja, joten yo-kirjoituksiin lukeminen onnistui suhteellisen vaivatta. Myös lukiomme tarjoamat abikurssit kirjoitettaviin aineisiin olivat todella iso apu lukuprosessissa. Tottakai kolmantena vuonna oli myös penkkarit, joka oli myös mahtava päivä. Rekan lavalla ollessamme oli todella vapautunut olo. Lukulomalla olisin voinut lukea aika paljon ahkeramminkin, jotenkin sitä vain laiskistui, kun varsinainen koulunkäyminen loppui. Laiskuudestani eniten kärsi psykologia, josta siis on (hyvässä lykyssä) tulossa C. Äidinkieli ehkä myös C ja saksa M, nämä siis ovat niitä opettajien antamia tulosten arviointeja. Jos saksasta tulee M, olen tyytyväinen, mutta psykologiasta ja äidinkielestä olisin ehkä voinut kirjoittaa paremminkin. No, pääasia on, että saan lakin.

Lukion päättötodistuksen keskiarvoni on 7,84. Tiedän, että se ei ole paras mahdollinen ja että todella monet suoriutuvat lukiosta paljon paremmin arvosanoin, mutta minulle se riittää. Totta kai olisin voinut päntätä enemmän ja saada ehkä jopa ysin, tai ysiä hipovan keskiarvon todistukseen, mutta minkä takia? Että tuntisin itseni viisaammaksi? Tietysti seuraavaan opiskelupaikkaan pääsy olisi yksi syy, mutta paikat, joihin haen ovat luopuneet lukion päätttötodistuksen käyttämisestä arviointiperusteena. Joten toisin sanoen, ei sillä kauheasti väliä ole. Sitä paitsi ei tuo keskiarvo loppujenlopuksi aivan pohjanoteerauskaan ole. 

Vaikka en kuulu lukion parhaiten suoriutuneiden joukkoon, olen kuitenkin todella iloinen, että sen lakin saan päähäni painaa (ainakin todennäköisesti) 4.6.2016. Se merkitsee sitä, että yksi virstanpylväs on elämässä saavutettu ja siitä on hyvä matkata seuraavaan.