keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Camping trip in Ruunaa part 2

Ja nyt vuorossa sitten loput kuvat Ruunaan retkestämme, kuten viime postauksessa lupailin. 
IMG_2386
Lisää juurakkoisia polkuja.... 
IMG_2397
Ja ihania "minikoskia" 
IMG_2398
IMG_2367
IMG_2334
Ja retkieväänä hernekeittoa! Yllättävän herkullista niinkin tavallinen ruoka kuin tölkkihernekeitto on, kun sen syö luonnossa ja on juuri tarponut metsäpoluilla. Lämmitimme tuon siis trangialla ja tosiaan hyvää tuli! 
IMG_2359
IMG_2406
IMG_2428
Illalla oli aivan täydellistä kaiken sen luonnossa samoilun jälkeen istahtaa nuotiolle ja paistaa makkaraa juoden samalla Somersbyä. Sää ei ehkä ollut sitä parasta mahdollista luokkaa, mutta oli mahtava reissu siitä huolimatta! Nukuin aivan ensimmäistä kertaa elämässäni laavussa pelkkä makuupussi pehmusteenani ja kasa vaatteita tyynynäni. Uni ei kyllä sinä yönä meinannut olla tullakseen, mutta se johtui lähinnä hyttysistä ja mäkäräisistä, jotka eivät jättäneet naamaani rauhaan, se kun oli ainoa paikka kehossani, joka ei ollut makuupussin peitossa. Lopulta kuitenkin sain makuupussin hupun naamani eteen mukavasti ja sain nukuttua muutaman tunnin, aamulla kun lähdimme jo kuudelta kalaan. Vähistä yöunista huolimatta reissu oli kyllä mahtava. Keskellä ei mitään ilman nettiä tai mitään muutakaan teknisiä laitteita oleminen on loppujen lopuksi aika rentouttavaa. Suosittelen tällaista retkeilyreissua aivan jokaiselle, joka vähänkin luonnossa olemisesta tykkää! 

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Camping trip in Ruunaa part 1

Viime viikonloppuna vihdoin teimme poikaystäväni kanssa sen, mitä olimme suunnitelleet jo vuoden. Kävimme Ruunaan retkeilyalueella ja yövyimme siellä. Poikaystäväni lähinnä kalasti, minä taas valokuvasin ja nautin muutoin kauniista maisemista. Kalaa ei tullut, mutta valokuvia sen sijaan tuli jokunen otettua, joten pikimmittä puheitta niiden pariin! Kuvia tuli otettua loppujen lopuksi niin paljon, että jaan tämän postauksen kahteen osaan. 
IMG_2150
Yövyimme siis Horkka-nimisessä laavussa. Horkka sopikin sen nimeksi hyvin, koska aika viileän sään vuoksi jouduimme välillä palelemaan aika tavalla, vaikka luulimme pukeutuneemme lämpimästi. No, onneksi nuotio lämmitti hieman. 
IMG_2157
Ja tuollainen kasa tavaraa meillä oli mukana. Ruokaa, makuupussit, kalastusvehkeet, vaatteita ja muuta tarpeellista. 
IMG_2194
Tuollainen silta johtaa laavulta pois. Omasta mielestäni se on aika kaunis, niin kuin kyllä melkein kaikki luonnossa olevat sillat. Tuon sillan alla pauhaa siis koski, niin kuin käytännössä joka paikassa Ruunaalla. 
IMG_2199
IMG_2210
Tällaisia kauniita metsäpolkuja pitkin vaellettiin kalapaikasta toiseen. En tiedä teistä, mutta minusta tuollaiset polut ovat aivan ihania! Märkinä ne tosin ovat juurien takia aika liukkaita. 
IMG_2217
IMG_2244
IMG_2296

Siinäpä kaikki tällä kertaa, loput kuvat Ruunaalta näette seuraavassa postauksessa!

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Shopping lately

Heippa hei! Aivan ensimmäiseksi ilmoitusasia, jonka kuitenkin moni teistä varmasti onkin jo huomannut. Vaihdoin blogini nimen vihdoin vastaamaan osoitettaan. Mielestäni blogini osoite on nimeksikin parempi ja kuvaavampi kuin enjoy the little things, joka on sinänsä jo aika kulutettu ja kliseinen lause ja kaiken lisäksi se on varmaan todella monen blogin nimi.

Nyt on taas todella pitkästä aikaa aika esitellä hieman viime aikoina tehtyjä vaateostoksiani. Yhtenä päivänä viime viikolla nimittäin halusin käydä metsästämässä itselleni bikinit ja shortsit. Minnekään omaa pientä kotikaupunkia pidemmälle ei ollut mahdollisuutta lähteä, joten odotukset eivät olleet korkealla, täällä kun on vain yksi varsinainen vaatekauppa, johon opiskelijallakin on varaa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, koska löysin kuin löysinkin silmiäni miellyttävät bikinit ja vähän muutakin kivaa, vaikka shortseja en vielä löytänytkään.

bikinis

Ensin tuon oranssin (tai no ei se nyt aivan oranssi ole, vaan ehkä vain vähän oranssihtava) tilalla oli neonpinkki bikiniyläosa, mutta koska en sovittanut sitä, niin se olikin liian iso. Myös malli siinä oli hieman huonompi kuin näissä, joten palautin sen ja otin tilalle tämän. Vaihtoehtona yksivärisille on sitten nuo ihanan kukalliset. Ja kuten kuvasta näkyy, löysin korkevyötäröisen mallin alaosaksi, joka olikin aika tärkeä kriteeri bikineilleni. 
greendress

Tähän mekkoon rakastuin heti ensisilmäyksellä! Väri on lempivärini, malli rento ja kaiken huipuksi yläosassa on vielä kauniita kirjailuja. Ei tarvinnut kauaa miettiä ostanko tämän vai en, varsinkin kun hintakin oli ihan edullinen, 19,95 euroa. 
IMG_2122

Ja tämäkin neuletakki on yksi lempiostoksistani. Yleensä en käytä mustavalkoista kovin paljoa, mutta tämä printti jotenkin kiinnitti huomioni heti. Toinen kiva seikka tässä neuletakissa on sen leikkaus. En osaa oikein keksiä tuolle leikkaukselle sopivaa nimeä, mutta tuollainen "liehuva", ei aivan suora leikkaus on vaan jotenkin todella kiva. Tuo on myös mukavan pehmeää materiaalia. Tästäkään ei tarvinnut maksaa itseään kipeäksi, tämä oli nimittäin alennuksessa 15 euroa, kun alkuperäinen hinta oli jotain 50 euroa. 

Tätä postausta tehdessäni mietin, että olisi kyllä mahtavaa aloittaa tehdä postauksia, joissa esittelisin omaa tyyliäni postaamalla asuja, jotka ovat olleet minulla päällä. Ja siis nimenomaan niin, etten vain kuvaa niitä aseteltuina henkariin, sängylle tms, vaan että itse olisin mallina. Nyt se onnistuisi, koska asun poikaystäväni kanssa, joka voisi ottaa kuvat postauksia varten. Eli tämän normin lifestyle-hömpän rinnalle tulisi myös tyylipostauksia. Tätä en ole vielä sen takia tehnyt, koska koen, että olen armottoman huono poseeraamaan, mutta ainahan sitä voisi kokeilla! Tämä on vielä mietinnän alla, mutta on ihan mahdollista, että toteutan suunnitelmani!






lauantai 11. kesäkuuta 2016

I have so much to say but you're so far away


Tällä kertaa on sitten tiedossa ei niin iloinen postaus, koska aion nyt vihdoin kertoa, mikä on se asia, joka on viime aikoina tehnyt minut alakuloiseksi, josta olen blogissakin vihjaillut. Epäröin vielä hetki ennen tämän postauksen kirjoittamista, että pitäisikö sittenkään kirjoittaa tästä aiheesta, mutta loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että kirjoitanpa kuitenkin, koska luulen sen olevan hyvää terapiaa minulle.

26.5. Palasimme poikaystäväni kanssa Jyväskylästä pääsykoereissulta ja vanhempani hakivat meidät bussiasemalta. Lähdimme ensin siis käymään vanhempieni luona ja sieltä menimme omalle asunnollemme. Matkan aikana juttelimme vanhempieni kanssa aivan normaalisti pääsykokeista ja muistakin asioista. Kuitenkin kotipihaan päästyämme isäni sanoi: "Meillä on vähän kerrottavaa toisesta isoveljestäsi, eikä se sitten ole mitään mukavaa." Tässä vaiheessa molempien vanhempieni silmät kostuivat ja tiesin, että jotakin on pahasti pielessä. Sisälle päästyämme isäni totesi: "Täällä ei ole sitä Anttia enää." En ihan ymmärtänyt ja ajattelin ensimmäiseksi, että on sattunut jokin onnettomuus ja hän on sairaalassa. Äiti kuitenkin selvensi toteamalla, että "isoveli lensi taivaaseen." Järkytyin, tietysti, aika paljon, enkä oikein tiennyt mitä sanoa. Ensimmäiset sanani asiaan olivat: "Jaa, mitä vittua?" Tiedän, ei tosiaan mitenkään järkevän kuuloista tuossa tilanteessa, mutta nuo olivat ainoat sanat, jotka sillä hetkellä sain muodostettua. Seuraavaksi minulle kerrottiin, että veljeni oli ampunut itsensä kotonamme (vanhempien luona siis, lapsuudenkodissamme) edellisenä päivänä, mutta vanhempani eivät halunneet kertoa minulle ja poikaystävälleni sitä ennen kuin pääsykokeet olisivat ohi ja me kotona.

Ensimmäiseksi mietin, että miksi? Miksi isoveljeni halusi vain lopettaa elämänsä niin äkkiä ja niin nuorena? Miksi hän ei voinut hakea apua ongelmiinsa ja taistella? Teon lopullisuus myös ahdisti. En tulisi ihan oikeasti näkemään isoveljeäni enää ikinä. Tapahtuma tuntui todella epätodelliselta, eihän tällaisia asioita käy todellisessa elämässä, näin käy vain draamasarjoissa-ja elokuvissa! Ahdistavat mielikuvat isoveljeni elottomasta ruumiista ja itse tekohetkestä nousivat koko ajan mieleeni ja varsinkin nukkumaan ruvetessa ne vaivasivat oikein kunnolla ja niitä oli mahdotonta karistaa pois. Pari yötä valvoinkin uutisen kuulemisen jälkeen.
IMG_0850 En kuitenkaan ole itkenyt paljon ollenkaan. Se tosin johtuu ehkä siitä, että pidättelen itkua aika tavalla. En tiedä mistä se johtuu, mutta minua vain ahdistaa itkeä muiden nähden. Siitä huolimatta, vaikka muutkin itkisivät ympärilläni. Joskus itkun pidätteleminen on tosin ollut mahdotonta ja muutama kyynel on vierähtänyt poskeani pitkin. Olen jutellut tästä äitini ja poikaystäväni kanssa ja he molemmat ovat olleet sitä mieltä, että kyllä ne itkut pitäisi itkeä silloin, kun itkettää, eikä padota tunteita sisälle. Tiedän sen itsekin, mutta jääräpää kun olen, niin en kuuntele muita enkä itseänikään. Minulle on toitotettu myös, että nyt täytyisi puhua mahdollisimman paljon, ettei myöhemmin asia ala yht'äkkiä vaivata. Sekin on varmasti totta, ja olenkin puhunut poikaystävälleni ja puhumisen sijaan kirjoittanut aika paljon tuntojani päiväkirjaan. Minusta tuntuu, että juuri kirjoittaminen on minulle se paras terapiamuoto, ei välttämättä niinkään puhuminen.

Täytyy kyllä myöntää, ettemme olleet parhaissa mahdollisissa väleissä isoveljeni kanssa. Lapsina ja murrosikäisinä tappelimme jatkuvasti. Jos olimme toistemme näköetäisyydellä oli räjähdysvaara todellinen. Kuitenkin meidän molempien aikuistuttua riidat totta kai vähentyivät, eikä niitä ole vuosiin ollut ollenkaan. Loppuun asti meillä oli hieman etäiset välit, mutta kyllä me kuitenkin puhuimme toisillemme ja isoveljeäni kiinnostivat minun asiani ja hän antoi välillä veljellisiä neuvoja asiassa kuin asiassa. On selvää, että ikävä minullekin totta kai jää. Kaikkein oudointahan tässä kaikessa on se, että kertoessani perheestäni minun on sanottava nykyään, että minulla on vain yksi isoveli. Tai kaksi isoveljeä, joista toinen on pilvien reunalla. Takapenkki ei koskaan myöskään täyty kokonaan meidän perheemme jäsenillä, keskelle jää tyhjä paikka. Myös seuraava joulu tuntuu varmasti oudolta. Kotona käymään tulevat vain minä (sekä mahdollisesti poikaystäväni) ja nuorempi isoveljeni.
IMG_1921 Viime viikonloppuna oli minun lakkiaiseni ja olin sinä päivänä aidosti onnellinen. Huono omatunto kuitenkin vaivasi, koska eihän nyt tällaisena aikana saisi pitää hauskaa ja olla iloinen. Äiti tosin kertoi myös, että hänellä oli hauskaa juhlissa. Tulimme siihen lopputulokseen, että huonon omantunnon tunteminen on aivan turhaa. Murehtiminen ja masentuminen ei tuo isoveljeäni takaisin, eikä hänkään olisi halunnut, että jäämme vain tuleen makaamaan. Elämän nyt vain on jatkuttava, vaikka läheisen elämä päättyikin.

"Nyt voit lentää linnun lailla 
huolia, murheita, tuskaa vailla." 
Antin(4.10.1992-25.5.2016) muistolle isältä

torstai 9. kesäkuuta 2016

Valkolakkinen

Viime lauantaina minäkin sain painaa päähäni valkolakin. Olo oli sen jälkeen todella mahtava ja huojentunut ja totta kai lakin saamista pitikin juhlia kunnolla sukulaisten kanssa! 
yoasu
Siinäpä näkyy lauantain asuni. Tuon mekonhan ostin jo pari vuotta sitten, mutta sille ei vain ollut käyttöä ennen lauantaita, joten päätin säästää rahaa ja laittaa sen päälleni uuden ostamisen sijasta. Ja ilmeisesti kannatti, sain monelta kehuja mekostani! 
IMG_2073
Juhlani vietettiin siis tällaisessa kämpässä, jonka nimi on metsäkämppä. Omasta mielestäni aivan ihana paikka ja juhlat onnistuivatkin todella hyvin! Kämppä oli meillä varattuna siis jo perjantaista lähtien, maanantaihin asti. Kaikkein parastahan tuossa kämpässä on se, että se sijaitsee järven rannalla. Saunasta pääsee siis suoraan uimaan, jos haluaa, mutta tällä kerralla en itse uskaltautunut uimaan, koska säät olivat koko viikonlopun ajan sen verran kylmät. Ai niin, vanhempani pitivät omat hääjuhlansa tällä samaisella kämpällä, joten heille varmastikin aika nostalginen paikka!
IMG_1987
IMG_2019
*Se onnellinen virnistys, kun saa aloittaa kakun* 
IMG_2043
IMG_2049
IMG_2051
IMG_2069
Kyllä sitä vain on kolmen vuoden aherruksen jälkeen todella vapaa ja onnellinen olo. Lukioaikaan mahtui niin raskaita kuin keveitäkin päiviä. Tällä hetkellä on hieman haikea ja outo olo siitä, että en enää ikinä astele Lieksan pikkulukioon ainakaan opiskelemaan, mutta toisaalta fiilis tällä hetkellä on myös kuten aiemmin mainitsinkin, vapaa ja odottava. Tämä kesä minulla on ihan vain lomaa, koska en saanut kesätyöpaikkaa, joten päivisin voin puuhata ihan mitä mieleni vain tekee! Syksyllä sitten toivottavasti opiskelupaikka Jyväskylässä odottaa ja onkin aivan uudet kuviot. Vitsit, niin jännää!

torstai 2. kesäkuuta 2016

Summer evening

Päätimme viime viikonloppuna poikaystäväni kanssa käydä olemassa yhden yön vanhempieni mökillä, jotta saisimme hieman muuta ajateltavaa kuin vähän aikaa sitten tapahtuneen surullisen tapahtuman. Se teki ihan hyvää. Kävimme soutelemassa järvellä ja poikaystäväni kalasti ja minä otin valokuvia. Täytyy kyllä ehdottomasti käydä mökkeilemässä useamminkin, oli aivan ihanaa soudella auringonlaskussa! 
IMG_1838
IMG_1895
IMG_1921
IMG_1889
IMG_1891
IMG_1904