sunnuntai 17. heinäkuuta 2016
tiistai 12. heinäkuuta 2016
Jatko-opintosuunnitelmat
Nyt aion vihdoin paljastaa, että mitä alaa alan opiskella ensi syksynä ja missä.
Hain tämän kevään korkeakoulujen yhteishaussa sosionomiksi Jyväskylän ammattikorkeakouluun, toimintaterapeutiksi samaan paikkaan, sosiaalityötä lukemaan Jyväskylän yliopistoon, restonomiksi ja yhteisöpedagogiksi. En päässyt mihinkään noista, kahteen jälkimmäiseen sen takia, koska en mennyt pääsykokeisiin. Hain kuitenkin toisen asteen yhteishaussa lähihoitajaksi yo-linjalle Jyväskylän ammattiopistoon ja pääsin sisään!
Lähihoitajaksi kouluttautuminen ei ole koskaan ollut minulle itsestäänselvää, tämän kevään yhteishaussakin se oli vain viimeinen varavaihtoehto. Totta kai olisin ennemmin halunnut noihin korkeakouluhaun vaihtoehtoihini ja aluksi olin aika pettynyt, kun en sitten päässytkään mihinkään niistä. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, että vaikka en päässytkään sinne, minne hain ensisijaisesti, niin olen silti todella innostunut ensi syksyn opinnoista! Lähihoitajan työ kun kuitenkin on sosiaali-ja terveysalan koulutusalaan kuuluvaa, kuten on sosionomikin. Opiskelu on myös varmasti paljon erilaisempaa kuin lukiossa ja opiskeluaikana tulee työssäoppimisjaksoja, joista olen aika innoissani! Vaikka olen innoissani, niin totta kai minua myös jännittää tietyt asiat sillä alalla. Esimerkiksi kaikenlaiset piikitykset, kanyloinnit sun muut hieman hirvittävät, koska ne totta kai pitäisi osata hyvin, joten pelottaa, että miten ne oppii kun on kuitenkin aika tärkeä asia kyseessä. Toisekseen, lähihoitajat joutuvat varmasti välillä aika rankkojenkin tilanteiden eteen, joten hieman pelottaa se, että miten osaa auttaa henkilöitä, joilla on raskasta. Välillä saattaa olla myös potilaita/ihmisiä/asiakkaita (miksi heitä nyt sanoisi?), jotka saattavat olla aggressiivisia tai muuten vain hankalia ja heidänkin kohdallaan pitäisi osata käyttäytyä rauhallisesti ja auttaa heitä parhaansa mukaan. Toisaalta juuri sen takiahan tuohon kouluun mennään, että nuo asiat opitaan.
Lähihoitajan työssä myös kiehtoo se, että siinä voi oikeasti tehdä sellaista työtä, jolla voi olla suurikin merkitys joillekin ihmisille. Lukion aikana tajusin, että haluan tehdä työtä, jossa saan auttaa ihmisiä tavalla tai toisella ja lähihoitajan työhän on siihen todella mainio. Lähihoitajat voivat myös erikoistua aika moneen asiaan ja työllistyä muuallekin kuin vain vanhustenhoitoon. Itse todennäköisesti tulen erikoistumaan lapsiin ja nuoriin ja haluaisinkin työskennellä enimmäkseen lasten ja nuorten parissa, vaikka ei tietenkään aina voi työpaikkaansa valita. Lähihoitajien työllisyys on myös onneksi miltei taattua, vaikka toki tällä hetkellä on varmasti jokaisella alalla hankaluuksia saada vakituista työpaikkaa. Palkka sen sijaan ei kuulemani mukaan ole kovin kummoinen, mutta itse ainakin mieluummin teen työtä, josta pidän vaikka huonommalla palkalla, kuin työtä, josta en pidä, mutta saan paljon rahaa.
Todennäköisesti en kuitenkaan jää tuolle alalle, vaan opiskelen valmistumisen jälkeen luultavasti jonkun AMK-tutkinnon, en ole kuitenkaan aivan varma siitä, että minkä. Toisaalta haluaisin sosionomiksi, mutta toisaalta terveydenhoitajan opinnot kiinnostaisivat myös. No, eiköhän aika näytä, minne ajaudun. Haluaisin ehkä kuitenkin tehdä niin, oli se tutkinto mikä tahansa, että suoritan opinnot monimuotona (*klik*) eli olisin samalla töissä jossakin ja työn lomassa opiskelisin. Mutta tuokin asia selviää kahden vuoden päästä!
sunnuntai 10. heinäkuuta 2016
Lukupäiväkirja: Laura Lindstedt, Oneiron
Mitenköhän pitkä aika siitä on, kun sain viimeksi kokonaisen kirjan luettua, kun ei oteta huomioon koulukirjoja. Taitaa olla melkein vuosi, joka on ehdottomasti liian pitkä aika! Nyt olen kuitenkin päättänyt yrittää elvyttää lukuharrastukseni ja innostaa itseäni lukemaan tekemällä jokaisesta lukemastani kirjasta postauksen blogiini. Aikomuksenani siis valottaa teille lukijoille sitä, mitä ajatuksia kyseisestä kirjasta on jäänyt mieleen ja sitä rataa.
Ensimmäinen kirja, jonka luin pitkän tauon jälkeen oli Laura Lindstedtin Oneiron. Sain sen joululahjaksi viime jouluna ja itseasiassa aloitin sen lukemisen jo jouluaattona, mutta vasta tässä kuussa sain sen luettua loppuun, koska yo-kirjoitukset ja muut kiireet söivät aikaa lukemiselta. Tietysti pitkien taukojen takia on saattanut unohtua jotakin tärkeää, mutta kirjoitan siitä huolimatta tuntemukseni tästä teoksesta postaukseen.
Oneiron on ehkä omaperäisin kirja, jonka olen koskaan lukenut. Jo juoni on sellainen, joka erottuu joukosta. Seitsemän naista, jotka kaikki ovat kuolleet, päätyvät kuolemansa jälkeen täysin tyhjään tilaan, jossa he eivät voi tuntea mitään, on vain tyhjyyttä ja he. Oneironin kannessa lukeekin kuvaus "fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista", joka kiteyttää juonen hyvin. Mutta mistä nämä naiset ovat tyhjyyteen tupsahtaneet ja minkälaiset ovat heidän menneisyytensä?
Nämä seitsemän naista ovat siis Shlomith, performanssitaiteilija New Yorkista, Polina, pääkirjanpitäjä Moskovasta, Rosa Imaculada, sydänsiirtopotilas Brasiliasta, Nina, marseillelainen hienostorouva, Wlbgis, kurkkusyöpäpotilas Hollannista, Maimuna Senegalista ja teini-iässä oleva itävaltalainen Ulrike. Heillä ei vaikuttaisi olevan keskenään mitään yhteistä paitsi se, että he kaikki ovat kuolleita ja heillä ei ole hajuakaan mikä on se paikka, jossa he ovat. Vaikka tyhjyydestä on miltei mahdotonta rakentaa kotia tai edes jokseenkin kotoisaa paikkaa, naiset kuitenkin päättävät yrittää saada tyhjyydestä edes vähän kodikkaamman kokoamalla heidän päällä olleista vaatteistaan "huoneita" ja huonekaluja. He kuvittelevat paikan kodiksi, jotta heidän olisi mukavampaa olla keskellä ei mitään, kirjaimellisesti. Naisten asettuessa olemaan he alkavat kertoa toisilleen omia elämäntarinoitaan ja jokaisen heistä oppii tuntemaan melko perinpohjaisesti tarinan edetessä. Elämäntarinat ovat koskettavia, elämäntäyteisiä ja traagisia. Myös jokaisen kuolemanhetki saadaan selville ja itseasiassa kaikki naiset ovat näkemässä oman kuolemansa, jolloin myös heillä on mahdollisuus päästä pois tyhjyydestä heittäytymällä kehoonsa takaisin. Jokainen lähtee vuoron perään, joten viimeisenä lähtevä nainen on nähnyt kaikkien muiden naisten kuolemat (ja saatellut heidän henkensä viimeisille matkoille) ja ensimmäinen tietysti vain omansa.
Oneiron on mielestäni todella syvällinen kirja ja sen takia haluaisinkin lukea sen vielä jonakin päivänä uudelleen, ilman kuukausien tai edes viikkojen mittaisia taukoja! Olen varma. että tuosta kirjasta saa vielä enemmän irti, kun sitä lukee säännöllisesti. Kirjaa lukiessa alkaa pakostikin miettimään, että mitä kuoleman jälkeen oikeasti on. Myös Laura Lindstedtin tapa kirjoittaa on ainutlaatuinen ja mieleenpainuva. Hän on osannut kertoa uskottavasti ja elävästi kaikkien näiden seitsemän naisen tarinan, välillä tuntui jopa siltä, että olisin kuunnellut oikeasti jonkun selittävän elämäntarinaansa. Myös syvälliset pohdiskelut on toteutettu kiinnostavasti, ei ollenkaan puuduttavasti. Ei ihme, että tämä teos voitti vuonna 2015 Suomen kirjallisuuden Finlandia-palkinnon!
Kenelle suosittelisin tätä kirjaa: Kaikille, jotka pitävät hieman syvällisemmästä kirjallisuudesta ja jotka haluavat pohtia mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, kuin myös niille, jotka toisaalta pitävät fantasiasta, mutta toisaalta nauttivat myös tietynlaisesta realistisuudesta sen seassa.
Nämä seitsemän naista ovat siis Shlomith, performanssitaiteilija New Yorkista, Polina, pääkirjanpitäjä Moskovasta, Rosa Imaculada, sydänsiirtopotilas Brasiliasta, Nina, marseillelainen hienostorouva, Wlbgis, kurkkusyöpäpotilas Hollannista, Maimuna Senegalista ja teini-iässä oleva itävaltalainen Ulrike. Heillä ei vaikuttaisi olevan keskenään mitään yhteistä paitsi se, että he kaikki ovat kuolleita ja heillä ei ole hajuakaan mikä on se paikka, jossa he ovat. Vaikka tyhjyydestä on miltei mahdotonta rakentaa kotia tai edes jokseenkin kotoisaa paikkaa, naiset kuitenkin päättävät yrittää saada tyhjyydestä edes vähän kodikkaamman kokoamalla heidän päällä olleista vaatteistaan "huoneita" ja huonekaluja. He kuvittelevat paikan kodiksi, jotta heidän olisi mukavampaa olla keskellä ei mitään, kirjaimellisesti. Naisten asettuessa olemaan he alkavat kertoa toisilleen omia elämäntarinoitaan ja jokaisen heistä oppii tuntemaan melko perinpohjaisesti tarinan edetessä. Elämäntarinat ovat koskettavia, elämäntäyteisiä ja traagisia. Myös jokaisen kuolemanhetki saadaan selville ja itseasiassa kaikki naiset ovat näkemässä oman kuolemansa, jolloin myös heillä on mahdollisuus päästä pois tyhjyydestä heittäytymällä kehoonsa takaisin. Jokainen lähtee vuoron perään, joten viimeisenä lähtevä nainen on nähnyt kaikkien muiden naisten kuolemat (ja saatellut heidän henkensä viimeisille matkoille) ja ensimmäinen tietysti vain omansa.
Oneiron on mielestäni todella syvällinen kirja ja sen takia haluaisinkin lukea sen vielä jonakin päivänä uudelleen, ilman kuukausien tai edes viikkojen mittaisia taukoja! Olen varma. että tuosta kirjasta saa vielä enemmän irti, kun sitä lukee säännöllisesti. Kirjaa lukiessa alkaa pakostikin miettimään, että mitä kuoleman jälkeen oikeasti on. Myös Laura Lindstedtin tapa kirjoittaa on ainutlaatuinen ja mieleenpainuva. Hän on osannut kertoa uskottavasti ja elävästi kaikkien näiden seitsemän naisen tarinan, välillä tuntui jopa siltä, että olisin kuunnellut oikeasti jonkun selittävän elämäntarinaansa. Myös syvälliset pohdiskelut on toteutettu kiinnostavasti, ei ollenkaan puuduttavasti. Ei ihme, että tämä teos voitti vuonna 2015 Suomen kirjallisuuden Finlandia-palkinnon!
Kenelle suosittelisin tätä kirjaa: Kaikille, jotka pitävät hieman syvällisemmästä kirjallisuudesta ja jotka haluavat pohtia mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, kuin myös niille, jotka toisaalta pitävät fantasiasta, mutta toisaalta nauttivat myös tietynlaisesta realistisuudesta sen seassa.
torstai 7. heinäkuuta 2016
Nostalgiaa vuosien takaa
Tuleeko teillekin joistakin kappaleista aivan jäätävät nostalgiaryöpyt ja mieleen paljon lapsuus-ja teinimuistoja? Minulle ainakin tulee ja tässä postauksessa haluankin jakaa kappaleita, jotka saavat minut muistelemaan omaa lapsuutta ja myös muutaman vuoden takaista murrosikää. Jotkin kappaleet on tosin näistäkin varmasti julkaistu paljon aikaisemminkin minun syntymääni tai lapsuuttani, mutta niitä olen kuitenkin lapsena tai teininä kuunnellut (kiitos vanhempieni ja radion). Tervetuloa menneisyyteen, nauttikaa!
Lapsuus:
Alakouluaika:
Murros-teini-ikä
No, miten on, löytyikö noista kappaleista mitään nostalgista teille? Kappaleita olisi ollut enemmänkin varmasti, mutta en halua ehkä kuitenkaan tehdä tästä postauksesta vielä tästäkin pidempää. Täytyy kyllä myöntää, että on sitä lapsena ja alakouluikäisenä ollut kyllä aika ulapalla siitä, mistä osassa noista kappaleista lauletaan:'D Näin aikuisempana kun noita kappaleita kuuntelee ja ymmärtää sanat, hieman naurattaa.
tiistai 5. heinäkuuta 2016
8 tekemisideaa tylsälle päivälle
Kaikilla meillä on varmasti sellaisia päiviä, jolloin ei keksi yhtikäs mitään mitä voisi tehdä, varsinkin jos sattuu olemaan kesän työttömänä. Ajattelinkin koota tällaisen listan asioista, mitä voisi tehdä, kun ei kerta kaikkiaan keksi yhtikäs mitään tekemistä!
Jos on kaunis sää, lähtekää kaveriporukalla tai yksin pyörälenkille
Ottakaa vaikka eväät mukaan ja ehdottomasti jotain juotavaa. Pyörälenkinhän ei tietenkään tarvitse olla hirmuinen rääkki, vaan voi polkea rennosti ja nauttia samalla maisemista, siis jos on mahdollista ajella kivojen maisemien ympäröimänä. Pysähtykää jossakin ja pitäkää picnic!
Siivoa vaatekaappisi
Varmasti jokainen onnistuu sotkemaan vaatekaappinsa jossakin vaiheessa sellaiseen kuntoon, että sieltä ei löydä helposti mitään. No, mikäs sen parempi tylsän päivän askare kuin järjestellä se! Viikkaa vaatteet nätisti ja järjestä ne mahdollisesti värijärjestykseen, niin seuraavan kerran, kun etsit jotain, sinun ei tarvitse menettää hermojasi sitä etsiessäsi!
Siivoa kotisi tai huoneesi
Myönnetään, ei se kaikkein mukavin tekeminen, kun on tylsää, mutta sitäkin tarpeellisempi. Sitä paitsi, siivouksen jälkeen on voittajafiilis, kun koti tai huone on siisti ja siellä on viihtyisää olla. Laita lempimusiikkiasi soimaan ja aloita vaikka tavaroiden järjestelemisellä ja pölyjen pyyhinnällä. Musiikin soidessa siivoaminen on paljon mukavampaa!
Lähde rannalle uimaan ja pelaamaan rantalentopalloa
Tämä vaatii tosin taas sen, että on hyvä sää ja ihmisiä, jotka lähtevät kanssasi rannalle. Niin ja tietysti sen, että ranta on lähellä tai vaihtoehtoisesti saatte autokyydin sinne. Muistakaa ottaa juomista mukaan, koska pelatessa tulee aika nopeasti jano, varsinkin jos on jo muutenkin lämmin sää!
Leivo jotakin herkullista
Yksinkertaista tai vaikeaa, suolaista tai makeaa, sinä päätät! Kutsu ystäväsikin koolle syömään loihtimiasi herkkuja!
Mene kirjastoon ja lainaa sieltä hyvää luettavaa tai katseltavaa
Tylsänä päivänä kirjastossa saa aikaansa kulumaan etsimällä kivoja kirjoja luettavaksi tai jos et pidä kirjojen lukemisesta, niin lainaa mielenkiintoisia elokuvia tai musiikkia. Kirjastossa voi myös viettää aikaa vaikkapa jäämällä sinne lukemaan erilaisia lehtiä tai sitten lainaamiaan kirjoja.
Lähde kirpparikierrokselle
Kirppareilta voi löytyä vaikka mitä aarteita edullisesti! Ainakin jos havittelee tyyliinsä persoonallisuutta, eikä halua maksaa vaatteista maltaita, niin kirpparit ovat oivallisia paikkoja! Myös sisustustavaroita löytyy kirppareilta aika usein.
Pitäkää lautapelipäivä/ilta
Kaverit kokoon ja ei kun pelaamaan lautapelejä kera hyvien naposteltavien ja juomien! Periaatteena voisi olla, että jokainen, jolta löytyy lautapelejä voisi tuoda niitä ja jokainen toisi myös jotakin syötävää ja juotavaa, niin tarjoilutkaan eivät jäisi yhden harteille.
Tunnisteet:
ideat,
lifestyle,
tekemistä,
tylsä päivä,
vinkit
sunnuntai 3. heinäkuuta 2016
Parasta kesässä ja lomassa
Huhhuh, kesä tuntuu menevän todella nopeasti, koska nyt on jo heinäkuu! Eli on mielestäni täydellinen aika listata kesän ja kesäloman parhaita asioita!
♥Pyöräretket ystävien kanssa♥
♥Uintireissut ja rantalentopallon pelaaminen porukassa♥
♥Tuoreet suomalaiset mansikat♥
♥Valoisat yöt♥
♥Raikas tuoksu sateen jälkeen♥
♥Se, kun ei tarvitse herätä aamulla aikaisin minnekään (paitsi jos ajotunti on aamulla...)♥
♥Kauniit auringonlaskut♥
♥Kesän kukkaloisto ja niiden tuoksu♥
♥Kesämekot♥
♥Leipominen mihin vuorokaudenaikaan vain huvittaa♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)