tiistai 29. marraskuuta 2016

Hoitoala- ei sittenkään minua varten

Kipitän pikavauhtia töistä kotiin, koska olen juuri kuullut luokkani whatsapp-ryhmästä, että syksyn korkeakoulujen yhteishaun tulokset ovat tulleet opintopolkuun. Olen toiveikas, onhan pari muutakin luokaltani päässyt sairaanhoitajaksi! Päästyäni kotiin ryntään suoraan tabletilleni, nappaan nettipankkitunnukseni ja kirjaudun sydän pamppaillen opintopolkuun. "Sairaanhoitaja, päivätoteutus 52. varasijalla", "kätilö päivätoteutus, 53. varasijalla." Hautaan pääni käsiini ja alan itkeä. Ei tämän näin pitänyt mennä, panostin pääsykokeisiin ja tässä on tulos! Luokkani whatsapp-ryhmään tulee lisää innostuneita viestejä siitä, kuinka muut ovat päässeet opiskelemaan sairaanhoitajiksi. Tunnen itseni tyhmäksi ja kelpaamattomaksi muihin verrattuna. Poikaystävä tulee kotiin ja lohduttaa, pikkuhiljaa olo paranee, mutta silti harmittaa. En halua jatkaa amiksessa lähihoitajaksi opiskelemista, mutta toisaalta en halua hakea töitäkään, koska niitäkään ei ole paljon tarjolla. Hieman rauhoituttuani soitan äidille ja kerron itku kurkussa, etten päässyt. Hän kannustaa hakemaan ensi keväänä uudelleen korkeakouluihin ja samalla puhumme siitä, kuinka minulla ei ole motivaatiota jatkaa lähihoitajaksi opiskelemista. Hänen kanssaan tulemme siihen lopputulokseen, että haen keväällä töitä kunnes saan opiskelupaikan AMK:sta tai yliopistosta. 

Hieman myöhemmin illalla isä soittaa ja kehottaa, ettei kannata lannistua. Hän myös sanoo aivan suoraan, että oli aika yllättynyt siitä, että hain sairaanhoitajaksi. Hän ei ollut osannut ajatella minua sille alalle, vaan pikemminkin lukemaan kieliä tai journalistikkaa/jotain muuta yliopistossa. Myönnän puhelun aikana, että välillä olen itsekin miettinyt samaa, että onko sairaanhoitaja itseasiassa ollenkaan ala, jolle haluan? Puhelun jälkeen pystyn vihdoin myöntämään itsellenikin, että ei, ei ole. Loppujen lopuksi siis valinnan tulos on ihan hyvä, voin keväällä hakea opiskelemaan aloille, jotka oikeasti kiinnostavat minua! Maailma tuntuu huomattavasti valoisammalta paikalta. 

Enää on mietittävänä se, jatkanko kuitenkin lähihoitajan koulutusta. Aluksi ajattelen jatkavani niin kauan kunnes pääsen korkeakouluun, mutta loppujen lopuksi tulen toisiin aatoksiin. Miksi en hakisi Jyväskylän ammattiopiston jatkuvassa haussa jollekin muulle, omanlaisemmalle alalle? Päätän hakea matkailualalle ja kuva-artesaaniksi. Matkailuala on ensimmäisenä hakuvaihtoehtona, koska työllistyminen on parempaa kuin valokuvausalalla. Toisaalta sitä ei välttämättä tarvitsisi miettiä, koska haen kuitenkin ensi keväänä taas yliopistoon ja AMK:iin opiskelemaan, mutta kesätöiden saaminen olisi kyllä enemmän kuin toivottua. Haen sille alalle myös sen takia, koska erilaisten tapahtumien suunnittelu kuulostaa mielestäni mielenkiintoiselta ja mielessä on käynyt myös oman matkailuyrityksen perustaminen. Jos noilta aloilta ei löydy vapaita paikkoja, haen tammikuussa alkavaan hotelli,-ravintola ja cateringalan koulutukseen. Päätös tuntuu niin oikealta. Tuntuu vapauttavalta ajatella, että mahdollisesti tammikuussa opiskelen alaa, josta oikeasti tykkään ja johon olisi motivaatiota, toisin kuin lähihoitajaksi opiskellessa. 

Arvostan lähihoitajien tekemää työtä todella paljon, mutta se ala ei vain sovi minulle. Ajattelin pitkään, että hoitoala on minulle se juttu, mutta ei taida ollakaan. Haluan alalle, jossa voin toteuttaa itseäni paremmin ja joka oikeasti kiinnostaa. Motivaatio oli aika huonoa opiskelussani, joten jo silloin olisin voinut miettiä, onko tämä nyt oikeasti se ala, jota haluan opiskella. No, nuoruuteenhan kuuluu kokeilu ja virheistä oppiminen, joten nyt on ainakin nähty mikä ala ei sovi minulle! Isääni lainaten, ei kun uutta matoa koukkuun! 

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Christmas wishlist

Taas on se aika vuodesta kun mietitään mitä joululahjoja ostaisi läheisille ja mitä itse toivoisi lahjaksi. Itse esittelen nyt omat joululahjatoiveeni, ensimmäistä kertaa Polyvoren avulla! 
Christmas wishlist

Game of thronesin 5-6 kaudet. 
Niin mahtava sarja, että tuotantokaudet on miltei pakko saada omaksi! Kaudet 1-4 minulla jo on, mutta 5-6 en ole vielä ehtinyt ostamaan, joten päätin sitten toivoa pukilta. 

Pussilakana ja mahdollisesti mätsäävät tyynyliinat parisänkyyn 
Tässä toive, joka olisi aivan oikeasti tarpeellinen. Yksi minun ja poikaystäväni pussilakana on sen verran revennyt isommasta suuaukostaan, ettei sitä kohta oikein voi käyttää. 

Seinäkalenteri 
Joo, joo kännykässä on kalenteri, mutta itse kyllä tykkään enemmän katsoa ihan paperista kalenteria! Kirjakalenteri minulla jo on, mutta seinäkalenteri menee vanhaksi joulukuun jälkeen ja haluan sellaisenkin joillakin kivoilla kuvilla. Onhan se myös sisustusmielessä kaunis. 

Jojo Moyesin Jos olisit tässä-kirja 
Vaikutuin Kerro minulle jotain hyvää-kirjasta niin paljon, että ehdottomasti haluan lukea seuraavankin osan! 

Mitä tahansa muumiaiheista 
Muumimuki, kulho tai ihan mikä vaan muumijuttu on enemmän kuin tervetullutta! Tämä on itseasiassa joka joulun lahjatoive, koska muumituotteet on vain parhaita. 

 Jotakin pehmeää ja lämmintä 
Kaikkein eniten toivoisin sellaista paksua jumpin-haalaria kotona oleskeluun, mutta muutkin pehmoiset ja lämpimät vaatteet käy! Talvi on sen verran kylmä, ettei siitä vain selviä ellei voi käpertyä pehmeisiin oleskeluvaatteisiin ja vilttiin. 

Kosmetiikkaa 
Myös paketit, joista paljastuu kosmetiikkaa ovat todella kivoja! Meikkiä käytän todella harvoin, mutta kaikki ihon/hiuksienhoitotuotteet ovat tervetulleita. 

Suklaata 
Koska suklaa nyt vain on todella hyvää. Erityisesti pidän Fazerin joulusuklaasta ja Fazermintistä, mutta voisin kyllä sanoa, että suklaan suhteen olen miltei kaikkiruokainen! 

En odota, että kaikkia näitä saisin, onhan tuossa aikamoinen lista, mutta ajattelin antaa paljon vaihtoehtoja/vinkkejä, niin siitä saa sitten valita mitä toteuttaa vai toteuttaako noista mitään. Mitä te olette toivoneet joululahjaksi, oliko listallani kenties samoja toiveita kuin sinulla?




tiistai 22. marraskuuta 2016

Saksan reissu osa 4: Burg Altena

Nyt olisi sitten vihdoinkin viimeisen Saksa-postauksen aika! Pientä hiljaiseloa on jälleen blogissa ollut, koska pääsykokeet ja työssäoppimisen alku ovat aiheuttaneet hieman stressiä. Nyt on ainakin pääsykokeet ohi ja jännätään vain tuloksia perjantaihin asti. Tämän työssäoppimisen ohella joudun myös tekemään näyttösuunnitelmaa, mutta enköhän ehdi bloggailemaan siinä sivussa, ainakin toivottavasti! 

Mutta nyt varsinaiseen asiaan, eli Saksan reissumme viimeiseen nähtävyyteen, joka oli siis Burg Altena, eli Altena nimisessä kaupungissa sijaitseva linna. Linna oli mielestäni todella vaikuttava ja hieno. Linnan sisällä oli paljon katseltavaa, muun muassa miekkoja, haarniskoita ja kaikkea muuta entisaikaan liittyvää tavaraa. 
IMG_2875
Linnan tornien ikkunoista oli aika mahtavat näkymät kaupunkiin. 
IMG_2948

IMG_2881
Tuo auto kyllä häiritsee hienon linnan pihalla omaa silmää todella paljon, mutta no can do.
IMG_2951 IMG_2906
Tässä kyseisessä linnassa toimi myös nuorisoasuntola. 
IMG_2900
Tämä on ilmeisesti nuorisoasuntolan ruokailutila. Omasta mielestäni aika tunnelmallinen. Lisäksi tästä tulee jotenkin mieleen Game of thronesin The nightswatchin ruokailutila. 
IMG_2905

IMG_2955
Burg Altenassa on myös ravintola, mutta valitettavasti se taisi olla kiinni juuri sinä päivänä kun olimme siellä kiertelemässä. Oli kuuma päivä ja jokin juominen olisi kyllä maistunut...No, onneksi kaupungista löytyi jäätelöbaari, josta sai kylmää juotavaa!

Sisätiloista ei tullut kuvattua enempää, koska joissakin linnan paikoissa se oli kiellettyä ja toisekseen, valaistus tuotti omat ongelmansa. Mutta nyt on meidän Saksan reissumme kokonaan taputeltu! Täytyykin alkaa miettiä jo seuraavia postausaiheita! 

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Saksan reissu osa 3: Cranger Kirmes&Wetter

Eräänä päivänä suuntasimme koko porukalla Cranger Kirmesiin, yhteen Saksan isoimmista kiertävistä tivoleista. Ja tämä tivolin kokohan ei ole millään lailla verrattavissa Suomen kiertäviin tivoleihin.....Luulisin, etten paljon valehtele, jos sanon tuon tivolin olleen vähintään Linnanmäen kokoinen, ehkä isompikin. Kaikenlaisia kojuja oli joka puolella, olisi mennyt ikuisuus, jos jokaisen niistä olisi tutkinut. Tivolissa oli myös paljon terasseja, joilla tarjoiltiin alkoholijuomia, pääosin tietysti olutta. Ilmassa oli aikamoista karnevaalitunnelmaa ja väkeä oli todella paljon liikkeellä. 
Cranger Kirmes

Crangerkirmes

Ferriswheel
Tämä kuva on maailmanpyörästä. Tämä ei kuitenkaan ole otettu aivan korkeimmalta mahdolliselta kohdalta, eli ei näytä niin vaikuttavalta kuin voisi olla, mutta kuitenkin. 


Tivolipäivän jälkeisenä päivänä kävimme Wetterissä, jonne meidät vei poikaystäväni äidin kummitäti. Wetterissä kävimme siis siksi, että siellä oli kiipeilymetsä, jossa halusimme käydä. Poikaystäväni oli joskus pienenä kiipeillyt samaisessa kiipeilymetsässä, mutta minulle se oli aivan ensimmäinen kerta. Ehkä myös viimeinen......Kiipeily ei nimittäin mennyt minun osaltani ollenkaan putkeen. Aika pian aloitettuamme sain jo sormeni verille, kun totta kai pudottautuessani vaijerin varaan tarrasin refleksimäisesti siihen vaijeriin ja sehän repäisi minulle kahteen sormeen aika mojovat haavat. Voitte vain kuvitella, että sen jälkeen suoritus ei ainakaan parantunut. Ensimmäisen radan loppuunsuorittaminen oli aivan kamalaa. Esteet vain vaikenivat koko ajan ja tuntui, etten pääse etenemään koskaan, kun kokoajan humpsahdin esteiltä vaijerin varaan, eikä tasapaino pitänyt ollenkaan. Ja tästähän sai poikaystäväni kärsiä. Olin niin turhautunut ja ärsyyntynyt, että aloin kiukkuamaan poikaystävälleni kuinka kaikki oli tietysti hänen syytään. Kirosin ja haukuin häntä, mutta hän vain yritti parhaansa mukaan kannustaa minua eteenpäin. Siinä tilanteessa hänellä oli kyllä harvinaisen hyvät hermot, vaikka olin oikeasti silloin hänelle aivan kamala<3. No, pääsin kuitenkin radan loppuun omin avuin, mutta sen jälkeen kyllä riitti! Poikaystäväni jatkoi kiipeilyä, kun minä pysyttelin visusti maan kamaralla katsellen hänen kiipeilyään. Toisaalta olisin voinut käydä hakemassa kamerani ja ottaa kuvia, mutta sillä hetkellä ei oikein huvittanut, joten tyydyin vain käveleksimään ja katselemaan. Jotain hyvää reissussa kuitenkin oli: kun kävelimme kiipeilymetsästä Wetterin rautatieasemalle päästäksemme takaisin Dortmundiin, matkan varrella oli aika kivannäköisiä taloja, joita oli ilo katsella! Niistä muutama kuva alla. 
IMG_2843
IMG_2850

IMG_2844

Wetter
Junassa meinasimme vielä saada sakot, koska istuimme 1-luokan istumapaikoilla, vaikka lippumme oikeutti vain 2-luokan istumapaikkoihin. Ja siis emme todellakaan tahallamme, luulimme, että ne olivat ihan peruspaikkoja! No, konnari tuli siitä meille huomauttamaan ja kerroimme olevamme Suomesta, että meillä ei ollut tietoa moisesta. Konnari ei aluksi meinannut uskoa sitä, koska ilmeisesti poikaystäväni puhui niin hyvää saksaa. Toisella penkkirivillä istui kuitenkin vartija, joka sanoi konnarille, että olemme puhuneet koko matkan ajan suomea ja täten pelasti meidät sakoilta<3. 

torstai 3. marraskuuta 2016

Saksan reissu osa 2: Dortmund Zoo

Tällä kertaa kerron päivästämme Dortmundin eläintarhassa, joka sekin oli pyöräilymatkan päässä. 

Lähdimme joskus puolen päivän aikaan matkaan ja reissumme kesti useamman tunnin, oli kuitenkin sen verran iso eläintarha kyseessä. 
IMG_2557
Heti ensimmäisenä eläintarhan alueelle tultaessa oli vastassa suihkulähde ja sen ympärillä vesilintuja. 
IMG_2578
Kamelit olivat hieman laiskalla päällä. 
IMG_2627
Merileijonat olivat virkeämmällä päällä, ne olivat niin vikkeliä, että sain napattua niistä vain pari kuvaa, vaikka jonkin tovin poikaystäväni kanssa vietimme yrittäen saada niitä ikuistettua! 
IMG_2630

IMG_2661
Aika muikea ilme tällä kissaeläimellä nukkuessaan<3 
IMG_2663
IMG_2673
IMG_2693
IMG_2708
IMG_2729
Kirahvit olivat aika vaikuttavia ilmestyksiä! Toki tiesin, että ne ovat isoja, mutta siitä huolimatta livenä niiden näkeminen on aivan eri asia kuin katsella televisiosta! Niiden rinnalla tuntee itsensä aika pieneksi. 


Eläintarhassa oli ihan mukavaa, vaikka välillä tulikin hieman huono omatunto siitä, että esimerkiksi tiikeri käveli vain edestakaisin häkissään, kun ei ollut virikkeitä, eikä tarpeeksi isoa liikkumatilaa. Yleensä olen eläintarhoja vastaan, mutta annoin kuitenkin periksi kannassani ja kävin siellä. Onhan siinä toki sekin, että eläintarhassa eläimet ovat turvassa esimerkiksi salametsästykseltä ja muilta vaaroilta.... 

Eläintarhassa tarpomisen jälkeen meillä oli todella kova nälkä, eikä eläintarhassa myyty mitään nälkää taltuttavaa, joten lähdimme etsimään. Onneksi ei tarvinnut pitkään etsiä, koska aika heti löysimme turkkilaisen pizza/kebabpaikan. Aluksi tuntui siltä, että saimme oudoksuvia katseita, aivan kuin emme kuuluisi kyseiseen ruokapaikkaan tai aivan kuin olisimme keskeyttäneet jotain. Vähän ajan kuluttua kuitenkin tehtyämme tilauksemme tunnelma muuttui ja henkilökunta kysyi mistä olemme kotoisin ja olivat innostuneita, kun kerroimme olevamme Suomesta. Siinä sitten jonkin aikaa keskustelimme heidän kanssaan Suomen kulttuurista ja Saksan eroista siihen. Erona ainakin se, että saksalaiset ovat paljon puheliaampia kuin suomalaiset! 

Syönnin jälkeen suuntasimme botanischer garten Rombergparkiin, eli kasvitieteelliseen puutarhaan. Tosin kävimme vain sen puisto-osuudella, koska varsinainen kasvitieteellinen oli silloin kiinni. En koe tarpeelliseksi jakaa sieltä otettuja kuvia, koska ne eivät kovin kummaisia ole muun muassa harmaan sään takia. Muutenkin puisto oli aika tavanomainen, ei mikään erikoinen muihin puistoihin verrattuna.