tiistai 17. tammikuuta 2017

Healthy lifestyle, here I come!


Tiedetään, tämä on vaikka kuinka mones kerta, kun vannon aloittavani treenaamisen ja terveellisesti syömisen. Aina ne ovat vain tyssänneet johonkin, ainakin se treenaaminen. MUTTA siitäkin huolimatta, yritän jälleen. Haluan enemmän voimaa ja kestävyyttä ja olisihan se laihtuminenkin siinä sivussa aika jees, liikakiloja kun kuitenkin jonkin verran on....... 

Eli tarkoituksena olisi nyt pikkuhiljaa aloitella treenaaminen kotioloissa kehonpainoharjoituksilla hieman ensin totuttaen lihakset treeniin ja lisäten vasta sitten treenejä ja niiden haastavuutta. Teen treenejä poikaystäväni kanssa, joten ehkä sekin motivoi enemmän, kun en tee yksin. Näin aluksi teemme treenin 2 kertaa viikossa. Jep, kuulostaa todella vähältä, mutta tuolla pienellä määrällä aluksi koitan saada pidettyä motivaation yllä, en halua tällä kertaa luovuttaa heti sen takia, että rehkin alussa liikaa! Mutta minkälaisista liikkeistä meidän treeni oikein koostuu? 
  • Aluksi haaraperushypyt 40s. (sitä ennen hieman pyöritelty hartioita ja lämmitelty muutoin) 
  • kyykyt 8x  
  • askelkyykyt 8x per jalka 
  • vatsarutistukset 15x 
  • "donkey kicks" 8x per jalka, eli kontallaan jalkojen "potkiminen" taakse (todella huono selitys, mutta en parempaakaan oikein keksinyt) 
  • punnerrukset niin monta kuin jaksaa (itse teen ensin niin monta miesten punnerrusta kuin jaksan ja sitten loput teen naisten) 
  • "mountain climbers" 12x (tätä en kyllä osaa selittää, jos ette tiedä liikettä, niin googlesta löytyy nopeasti apu! 
  • lankku 20s. 
Tuon yllä olevan setin teemme kaksi kertaa putkeen näin aluksi. Sunnuntaina teimme tuon ensimmäistä kertaa ja kyllä tuo ainakin aluksi vaikuttaisi olevan aika tehokas...... Maanantaina nimittäin oli paikat sen verran kipeinä, että hyvä kun sängystä pääsi ylös. Venyttelimme kuitenkin treenin jälkeen, mutta ehkä siihen pitää kiinnittää vielä enemmän huomiota. Lisäksi lepopäivinä voisin muutenkin tehdä esimerkiksi joogaa/muuta venyttelytreeniä vetreyttääkseni lihasjumeja. Tosin, joogan täytyy olla tarkoitettu todella aloittelijalle, koska olen todella jäykkä! No, onneksi olen nähnyt pinterestissä ohjeita aivan untuvikoille ja rautakangille! Tuossa alla näkyy mitä tarvitsen tällä hetkellä treeniin. Tuo muistivihko on sitä varten, että pistän sinne ylös tehdyt treenit ja jotain huomioita, esimerkiksi mikä on vaikeaa, jne. Periaatteessa tuohon voisi lisätä iPadin, koska sillä etsin pinterestistä treenejä, mutta ehkä se nyt ei siihen varsinaiseen treeniin liity. Kaapista löytyy myös kahvakuula ja kahdet käsipainot, mutta näin aluksi käytän vain oman vartalon painoa. 
treeni
Treenien ohella tulee kyllä harrastettua myös hyötyliikuntaa joka arkipäivä. Kävelen siis kouluun ja takaisin joka päivä ja yhteen suuntaan siinä menee 40min. Kotona tehtävät treenit ovat ihan kivoja, mutta toisaalta minua hieman kiinnostaisi kuntosali. En siitä kyllä liiemmin ole aiemmin perustanut, mutta hauskahan sitä olisi kokeilla! Yksin en vain kyllä millään haluaisi mennä, jonkun kanssa mieluummin! No, saa nähdä saisinko poikaystävän suostuteltua.....
AH5A0740 Treenien lisäksi tietysti pyrin syömään terveellisesti, joka onkin onnistunut jo hyvin. Aloitin terveellisemmän ruokavalion aika tarkalleen sen jälkeen, kun tulimme Jyväskylään joululomilta eli 2.1. Olen syönyt paljon hedelmiä ja vähentänyt herkut minimiin, eikä naposteluakaan enää oikein ole. Olen itseasiassa yllättynyt, kuinka hyvin normaalisti syöminen on joulun jälkeen lähtenyt käyntiin. Herkkuhimoja on ollut todella vähän ja olen saanut hillittyä ne aika lailla hedelmillä. En tällä hetkellä kiellä ruokavaliossani itseltäni mitään, vaan yritän pikemminkin vähentää sokerin ja muiden epäterveellisten aineiden käyttöä, esimerkiksi sokerilliset jogurtit olen ruvennut korvaamaan maustamattomalla jogurtilla ja myslillä. Herkkupäivää en ole määrittänyt, mutta sanotaanko nyt näin, että viikonloppuna saa halutessa hieman herkutella, mutta kohtuudella. Joka päivä syön aamupalan, lounaan koulussa ja illalla kotona yleensä leipää ja hedelmiä. Iltapalan pyrin pitämään mahdollisimman kevyenä ja normaalisti syönkin silloin hedelmiä.

Nyt vain yritetään pitää motivaatio yllä ja saada liikunnasta ja terveellisesti syömisestä elämäntapa! Luulen, että tänne blogiin kirjoittelu aiheesta voi pitää motivaatiota yllä, koska silloin on tavallaan julkistanut suunnitelmansa muillekin ja ehkä minulta jopa odotetaan treeni-ja ruokavaliopostauksia. Tarkoituksena nyt siis olisi tehdä enemmän niihin aiheisiin liittyviä postauksia, kiinnostaisivatko ne teitä? Onko teillä vinkkejä miten motivaation saa pysymään tai ihan mitä tahansa vinkkejä liittyen treenaamiseen ja ruokavalioon? Kommenttiboksiin kaikki mahdolliset vinkit rohkeasti vain! 

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Maailman paras talviruoka

Sehän on tietenkin kasvissosekeitto! En tiedä teistä, mutta minä ja poikaystäväni pidämme todella paljon kasvissosekeitosta (vaikka poikaystäväni ei muutoin olekaan oikein vihannesten ystävä..) ja etenkin talvella se on mielestäni parasta. Jotenkin se lämmittää ja samalla piristää muuten niin harmaata ja synkkää talvea. Aionkin nyt jakaa tämän herkkureseptin myös teille! 

Reseptin alkuperähän on täällä, mutta päätin reseptin kirjoitella myös tänne, niin voitte lukea sen suoraan postauksesta ja saan kerrottua omat muutokseni reseptiin, aivan prikulleen ohjeen mukaan kun en keittoa tehnyt. 

Tarvitset: 
3 perunaa 
3 porkkanaa 
1-2kpl sipuleita (itse laitoin 1) 
1 valkosipulinkynnen 
2 kasvisliemikuutiota 
6dl vettä 
2dl ruokakermaa 
mausteita 
(ohjeessa olisi ollut noiden mausteiden tilalla sokeri ja valkopippuri, mutta itse unohdin nuo ja laitoin oman makuni mukaan. Laitoin pippurisekoitusta, pizzamaustetta ja currya, hyvää tuli!) 
AH5A0632

Aloita sillä, että peset ja pilkot kaikki kasvikset melko pieniksi paloiksi. Sen jälkeen kuullota sipulit ja porkkanapalat öljyssä. Tämän jälkeen lisää vesi, kasvisliemikuutiot, perunapalat ja pilkottu valkosipulinkynsi. Kiehuta seosta, kunnes kaikki kasvikset ovat kypsiä. Tämän jälkeen soseuta keitos, itse soseutin sen sauvasekoittimella kasvisten kiehuntakattilassa. Kun olet soseuttanut kasvikset, voit lisätä ruokakerman ja mausteet. Sen jälkeen kiehauta seos vielä kerran ja tsadaa, lämmin talviherkku on valmis!
AH5A0679

Ja koska kasvissosekeiton kanssa syötäväksi sopivat niin hyvin sämpylät, niin päätin nekin leipoa saman tien! Nekin onnistuivat aivan mahdottoman hyvin ja niistä saan kiittää tätä ohjetta. Tein täysin niin kuin tuossa ohjeessa sanotaan, joten en sitä nyt kirjoittele tähän, mutta sen sanon, että tuolla ohjeella tuli todella hyviä sämpylöitä, ihanan pehmeitä ja maukkaita, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! 
AH5A0657

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Feminismi

Heippa vaan kaikille, tänään mieleni teki kirjoittaa feminismistä, joka taitaa olla vähän aina aika kuuma puheenaihe. 

Itse olen aina ollut feministi ja se ei ole ollut missään vaiheessa mitenkään kyseenalaista, pikemminkin itsestäänselvyys. Se johtuu todennäköisesti siitä, että kotini arvot ovat kyllä aina olleet feministiset, vaikka ehkä miespuoliset perheenjäsenet eivät sitä myönnäkään. Mutta miksi? Feminismi-sanalla on vielä nykyäänkin aika negatiivinen kaiku joidenkin ihmisten korvissa. Ilmeisesti heille  tulee feminismistä mieleen vain rintaliivejä polttavat, miehiä vihaavat "feminatsit". Mutta tuotahan feminismi ei todellakaan ole, feministit eivät vihaa miehiä ja rintaliivienkin poltto on aika typerää hommaa. Feminismin tavoite on sukupuolten välinen tasa-arvo, ei miesten alistaminen tai vihaaminen. On mielestäni todella ikävää, että kaikki feministit leimataan miehiä vihaaviksi ja naisten ylivaltaa haluaviksi, vaikka vain pieni osa feministeiksi itseään kutsuvista ihmisistä on noin radikaaleja. Miesten vihaaminen ja vain naisten oikeuksien ajaminen ei kuulu feminismiin, vaikka tuollaisia aatteita kumartava niin väittäisikin. 

Voi kuinka useasti joutuukaan lukemaan esimerkiksi facebookissa kommentteja, joissa mollataan feministejä. Feministit ovat kuulemma hankalia ihmisiä, joiden kanssa parisuhteessa oleminen on silkkaa tuskaa. Huoh. Okei, ehkä tuo pitää paikkansa, jos kyseessä onkin feminatsi, ei feministi. Tuolla feminatsilla tarkoitan ihmistä, joka kyllä kutsuu itseään feministiksi, mutta loppujen lopuksi ei sitä ole. Jos hän ajattelee, että nainen on parempi sukupuoli kuin mies, niin siinä mennään pahasti metsään. Jos hän myös polkee miesten oikeuksia niin siinäkin mennään pahasti metsään. Näiden feminatsien takia valitettavasti tosin kaikkien feministien suosio kärsii. Mutta mietin vain, eikö nämä feministejä haukkuvat ihmiset oikeasti osaa vaikkapa googlettaa mitä feminismi on ennen kuin avaavat sanaisen arkkunsa haukkuakseen kaikki feministit maan rakoon?! Vai kannattavatko he tosiaan sitä, että naisen on oltava hellan ja nyrkin välissä, he eivät saisi äänestää ja hääräisivät aina keittiössä? En usko. Heille on vain pinttynyt päähän väärä kuva feminismistä ja sitä ei saa pestyä pois. Järjenkäyttö on kuitenkin sallittu. Jos feministiksi itseään väittävä henkilö laukoo aivan absurdeja miehiä halventavia kommentteja, niin onkohan hän aivan oikeasti feministi? Mieti oikein tarkkaan. Ja kannattaako kaikkia feministejä leimata, kun on muutamia, jotka käyttäytyvät ikävämmin? 

Sitten on tämä väite, että mies ei voi olla feministi. Jaa no miksihän ei? Eikö olekaan "tosi mies", jos kannattaa molempien sukupuolten tasa-arvoa? Omasta mielestäni juuri silloin on nimenomaan tosi mies. Aika säälittävää on, jos mies ei uskalla kannattaa jotain sellaista, jossa pyritään naistenkin pääsevän samalle tasolle miesten kanssa. Suomessakin varmaan suurin osa kuitenkin on feministejä, sitä myöntämättä, koska sitä pidetään niin negatiivisena. Niin, onhan se nyt herranen aika noloa miehenä puolustaa myös naisten oikeuksia! 

On myös kyllä totta, että nykyaikana on helppoa saada negatiivinen kuva asiasta kuin asiasta. Kaikesta loukkaannutaan niin herkästi. Esimerkiksi johonkin naisiin kohdistuvasta vitsistä saatetaan loukkaantua, vaikka tarkoitus ei olisi mitenkään saada kenellekään pahaa mieltä. Lauotaanhan miehistäkin kaiken aikaa vitsejä, mutta ei niistä yleensä suututa. Eri asia on, jos vitsaillaan törkeästi ja jostakin herkästä aiheesta. Mutta hei, ei elämä ole niin vakavaa ja me feministitkin voimme ottaa rennommin, ei aina ole kyse naisten loukkaamisesta, kun heistä vitsaillaan. Myös miehistä tehdään pilaa ja se on ihan ok! Pieni läppä ei kummankaan sukupuolen edustajia riko. 

Mitä aatteisiini feministinä kuuluu, niin mielestäni asevelvollisuus kuuluu myös naisille. On aika epäreilua, että vain miehet joutuvat sen suorittamaan ja mahdollisesti lykkäämään opintojaan sen takia, kun naiset saavat jatkaa opiskeluja/tms ilman mitään viivytyksiä. Myös lapsen isän oikeus jäädä isyysvapaalle ja saada samansuuruista isyyspäivärahaa, kuin nainen saa äitiyspäivärahaa on tärkeä asia. Naisten ja miesten on myös saatava samasta työstä samaa palkkaa. Se ei taida vieläkään olla Suomessa, ainakaan kaikkialla voimassa. Naisten raiskaustuomioissa minua kiehuttaa se, että vielä tänäkin päivänä oikeus voi lieventää tuomiota sen perusteella, miten uhri on pukeutunut. Anteeksi mitä? Eletään 2010-lukua ja tuollainen on mahdollista, mielestäni jotenkin niin sairasta. Muutenkin raiskaustuomiot ovat täällä liian lepsuja, sekin jo kertoo jotain siitä, että feminismiä tarvitaan. Koulusysteemissäkin on parantamisen varaa, tämänhetkinen koulu kun palvelee lähinnä tyttöjä. Tällä tarkoitan sitä, että opiskelumenetelmät ovat sellaisia, että pojille ne harvemmin tarjoavat onnistuneita oppimiskokemuksia, koska pojat eivät yleensä jaksa istua vain pulpetissa ja kuunnella opettajan luentoa. Toiminnallisemmat oppimistavat tuottaisivat ehkä heidän kohdallaan enemmän tulosta ja se voisi toimia myös joillekin tytöille! Feministien pelkääjät, turha pelätä, feminismistä on todennäköisesti hyötyä myös teille!




maanantai 9. tammikuuta 2017

Positiiviset asiat viime aikoina

Nyt vaihteeksi keskelle tätä kaamosajan pimeyttä voisin listailla muutamia positiivisia juttuja, mitkä ovat saaneet minut iloiseksi viime aikoina. Suurin osa näistä jutuista on todella pieniä, mutta joskus ihan pikkuisetkin jutut tekee onnelliseksi. 



💜Uusien opintojen alkaminen💜
Minulla tosiaan alkoi 4.1. aivan uudet opiskelukuviot, kun aloitin opiskelemaan hotelli,-ravintola,-catering-alalla. Tällä hetkellä olen erittäin motivoitunut ja tuntuu kyllä siltä, että nyt tämä voisi olla se minun juttu. Aika todennäköisesti tiedän jo osaamisalasuuntautumiseni, kokiksi luultavasti. Minulla on tämä kevät myös opiskelujen kannalta aika mukava, minulla on vain tämä ensimmäinen jakso varsinaista koulun penkillä istumista ja sen jälkeen minulla onkin vain työssäoppimista kevätlukukauden loppuun saakka, ei paha ollenkaan! Jälkimmäisestä top-paikasta koitan saada itselleni myös kesätyön. 
AH5A0587
💜Ihana muumikalenteri 2017💜 
Uusi seinäkalenteri oli etsinnässä tulevalle vuodelle ja nappasin itselleni tuon ihanan sympaattisen muumikalenterin. Siinä on ihania kuvia ja joka kuukaudelle jokin aforismi. Nappivalinta tällaiselle muumifanille! 
AH5A0519
💜Inspiraatio piirtämiseen💜 
Uusia koulutarvikkeita ostaessani ostin myös uudet tussit siinä toivossa, että innostuisin piirtämään jotakin. Ja niin innostuinkin! Tosin, alla olevan piirroksen kukat olen lyijykynällä luonnostellut jo viime keväänä, mutta nyt vihdoin sain aikaiseksi ruveta viimeistelemään kuvaa. Se on vieläkin kesken, mutta inspiraatio ei onneksi ole vielä hiipunut, tahdon tehdä lisää värikkäitä piirroksia! En kyllä todellakaan väitä, että osaisin piirtää, mutta teen sitä siitä huolimatta, koska se on hauskaa ja rentouttavaa! 
AH5A0533
💜Herkullinen smoothie💜 
Näitä elämän pieniä nautintoja, jääkaapissa jäähtymässä ollut mansikka,-vadelma,-banaanismoothie on rakkautta! Tein sitä pitkän, pitkän ajan jälkeen viikonloppuna ja teki kyllä niin hyvää makuhermoille! 
AH5A0504
💜kotitekoiset hampurilaiset💜
Kotitekoisia hampurilaisia alusta loppuun teimme myös viikonloppuna poikaystävän kanssa. Itse tein pihvin broilerin jauhelihasta ja poikaystäväni tavallisesta. Teimme myös tietysti sämpylät niihin itse. Hyvää tuli, mutta pihvit olisivat saaneet olla paremmin maustettuja, no ensi kerralla maustetaan paremmin! 
AH5A0592
💜Ihanat maisemat koulumatkan varrella💜
Kouluni sijaitsee aivan Tuomiojärven kupeessa, joten saan taittaa koulumatkani katsellen järvelle. Nythän se on tietysti jäässä, mutta on se kaunis silloinkin, etenkin pakkasella! Valitettavasti kuvaa sieltä ei nyt ole, mutta täytyy kyllä kauniin sään sattuessa räpsiä kännykällä parit kuvat sieltä! Viime aikoina on vain ollut niin kova pakkanen, että sormet olisivat jäätyneet jo pelkästä ajatuksesta kaivaa kännykkä esiin. 
💜Rento lukujärjestys💜
Verrattuna vielä lähihoidon opinnoissa ollessani koulupäivät olivat todella pitkiä ja uuvuttavia, mutta tällä hetkellä päivät näyttävät ihanan lyhyiltä. Todella harvoin, jos koskaan koulua on edes neljään ja sehän on minulle ilouutinen! Ehtii vielä kotonakin tehdä jotakin ennen kuin täytyy jo suunnata nukkumaan. Myöskään kotitehtäviä hyvin harvoin tulee, joten sekin on aivan mahtava uutinen, kunhan on tunneilla hereillä, se riittää. 

Mitä positiivista teidän elämäänne kuuluu tällä hetkellä, isoja tai pieniä juttuja?


lauantai 7. tammikuuta 2017

Eutanasia- murha vai ihmisoikeus?

Nyt kirjoitan tämän vuoden ihka ensimmäisen mielipidepostauksen! Valitsin aiheeksi tällä hetkellä aika tapetilla olevan aiheen, eutanasian. Eutanasiasta onkin ollut jo muutaman viikon ajan mediassa aika paljon juttua, lähinnä sen takia, että kansalaisaloite eutanasian hyväksymiseksi on päässyt eduskunnan käsittelyyn. Mutta mitä mieltä minä olen eutanasiasta? 
AH5A0338

Eutanasiassa on siis kyse siitä, että parantumattomasti sairas henkilö avustetaan lääkärin/lääkärien toimesta kuolemaan lääkkeillä. Tietenkin sairaan henkilön itse niin halutessa, päätös ei ole kenenkään toisen. Henkilön tahto on myös oltava aivan varmasti selvillä ja tämän takia henkilön halutessa eutanasian, siihen on oltava myös todistajat ja hänen on toistuvasti täytynyt osoittaa haluavansa armokuoleman. 

Itse olen sitä mieltä, että eutanasia tulisi laillistaa Suomessakin. Mielestäni on todella väärin, että ihminen, jolla ei ole mahdollisuutta parantua joutuu kitumaan tuskissaan sietämättömän pitkään. Varmasti silloin ajattelee, että mitä ihmettä on elämässään tehnyt väärin, kun niin paljon joutuu kärsimään. Kipulääkityskään kun ei kovimmissa kivuissa auta. Monet vastustavat eutanasiaa väittäen sen olevan murha. Murhassa kuitenkin on kyse ihmisen hengen riistämisestä vasten hänen tahtoaan ja uhri ei yleensä ole parantumattomasti sairas henkilö, vaan ihan tervekin henkilö voi joutua murhan uhriksi. Mielestäni on jokseenkin pöyristyttävää, että korkeassa asemassa olevat poliitikotkin (muunmuassa ulkoministerimme Timo Soini) ovat sortuneet nimittämään eutanasiaa murhaksi. Mietin vain, muuttuisikohan heidän asenteensa, jos a) he itse olisivat joskus tilanteessa, jossa he ovat kovissa kivuissa ja parannuskeinoa ei ole tai b) jos heidän läheisensä, esimerkiksi lapsensa tai puolisonsa olisivat siinä tilanteessa? Tuollaista tilannetta ei tietenkään voi kenellekään toivoa, mutta muiden asemaan asettumista kyllä. Ei varmaan olisi pahitteeksi, jos he vaikkapa kävisivät esimerkiksi syöpäosastolla katsomassa parantumattomien potilaiden arkea. Kuinka he kiemurtelevat tuskasta ja odottavat kuolemaa. Aika huolestuttavaa mielestäni on, jos yhtään myötätuntoa heille ei heru. Aika törkeää on myös leimata lääkärit, jotka eutanasian voisivat suorittaa, murhaajiksi. He ovat kuitenkin tehneet parhaansa potilaan parantamiseksi, mutta ihmeisiin hekään eivät pysty. Sen sijaan arvokkaan kuoleman he pystyisivät potilaalle vielä antamaan. 
AH5A0350
Niin kuin Soininkin tapauksessa, joskus vakaumuksen eutanasiaan on määrittänyt uskonto. Okei, on ihan ok jos et itse halua eutanasiaa sinulle tehtäväksi tai jos et itse vakaumuksesi takia halua sitä potilaalle suorittaa. Mutta mielestäni kuitenkin on otettava huomioon myös ne, joilla ei uskonto tai mikään muukaan arvo kiellä eutanasiaa. Tuskin monikaan haluaa kuolla tuskissaan huutaen. Eli mielestäni lääkärillä on oikeus kieltäytyä eutanasian suorittamisesta, mutta kuitenkin niin että jokaisesssa sairaalassa on mahdollisuus eutanasiaan, koska eihän eutanasia muutoin toteudu. Ja mitä tuohon uskontoon ja lakiin tulee, niin mielestäni uskontoa ja lakia ei tule sekoittaa toisiinsa.

Mielestäni on myös kohtuullista, että ihmisellä olisi itsellään oikeus päättää milloin tältä pallolta lähtee, omaa tulemista maailmaan kun ei ole saanut päättää. Kuitenkin niin, että eutanasia suoritettaisiin vain sellaisille, jotka ovat parantumattomasti sairaita, kovissa kivuissa ja kykenemättömiä kuolemaan omin avuin. Eutanasiasta ei saa myöskään tulla yhteiskunnan keinoa päästä eroon sairaista kansalaisista taloudellisin perustein. Eutanasioita tulisi siis valvoa tarkasti ja potilaan oma tahto olla ehdottoman varma. Tajuttomien potilaiden kohdalla tilanne on todella hankala, koska he eivät voi omaa tahtoaan ilmaista. Vaikka potilas olisi ollut kuinka kauan tajuton, ei eutanasiaa periaatteessa voida tehdä, koska potilaan omaa tahtoa ei tiedetä. Kysymykseksi nouseekin, onko tällöin omaisilla sanavalta? Sekin toisaalta kuulostaa hurjalta, koska silloin ihmisen elämä onkin yht'äkkiä omaisten käsissä, ei oman itsen. Tuollaiseen tilanteeseen on miltei mahdotonta löytää ratkaisua, joten ehkä varmempaa on jättää silloin eutanasia tekemättä. 

Useita eutanasian vastustajia mietityttää varmastikin väärinkäytökset, jos eutanasia sallitaan, mutta niin mietityttää minuakin, siitä ei pääse mihinkään. Luulen kuitenkin, että jos eutanasia laillistetaan, niin se suoritetaan aina valvotuissa olosuhteissa siten, ettei väärinkäytöksiä pääse tapahtumaan. Tai näin ainakin ehdottomasti pitäisi olla. 

Mitä mieltä te olette eutanasiasta, hyvä vai huono juttu? Rohkeasti vaan kommenttiboksiin omaa mielipidettä tulemaan! 

tiistai 3. tammikuuta 2017

Last photos of 2016

Vielä hetki viivytään vuodessa 2016, on nimittäin aivan vuoden 2016 viimeisiksi jääneiden kuvien aika! Kuten arvata saattaa, ne ovat kuvia ilotulitusraketeista uuden vuoden aatolta. Ammuimme raketteja ihan vain kotona ja pienellä budjetilla. Kuvasin raketteja aivan ekaa kertaa ikinä, joten varmasti kehitettävääkin löytyy, mutta esittelen kuitenkin ne vähän paremmin onnistuneet otokset. 
AH5A0452
AH5A0463
Mielestäni tästä yllä olevasta kuvasta tuli aika mielenkiintoinen. Kuvassa on siis roomalaisia kynttilöitä sinkoamassa taivaalle.
AH5A0472AH5A0470
Kuvia siis tosiaan onnistui vain muutama ja tietysti noissakin olisi parantamisen varaa, mutta ehkäpä koska tämä oli ensimmäinen ilotulitteiden kuvauskertani se annetaan anteeksi. 

maanantai 2. tammikuuta 2017

Kooste vuodesta 2016

Vihdoin ja viimein on vuoden 2016 koosteen aika, nyt kun pääsin tänne Jyväskylään koneelle, jossa postaukseen tulevat kuvat ovat! 


Vuosi 2016 ei ollut minulle kovin hyvä vuosi. Alkuvuosi oli ihan lupaava, mutta sen jälkeen vuosi etenikin aika ikävästi. Tosin, totta kai tähänkin vuoteen mahtui mahtavia hetkiä ja kokemuksia, joten ei tämä vuosi kuitenkaan täysin huono ollut! Kuitenkin voisi varmaan sanoa, että varmastikin elämäni rankin vuosi tähän mennessä. 

Tammi-helmikuussa täytyi treenata kirjoituksiin ja lukio oli loppusuoralla. Elämä varmaan rullasi muutoin tavallisesti kirjoitusstressiä lukuunottamatta. Helmikuussa taisi olla kevään ensimmäiset kirjoitukset ja niiden jälkeen ne kauan odotetut penkkarit, abiristeily ja lukuloma. Penkkarirekan kyydissä oleminen oli kyllä ikimuistoinen kokemus, mutta abiristeily oli ehkä jollakin tavalla pettymys, mutta ruoat siellä olivat kyllä todella hyvät! 
IMG_1050 (2)
Maalis-huhtikuussa nautin lukulomasta ja luin tietysti myös yo-kirjoituksiin. Lukea olisin voinut kyllä enemmänkin, mutta koska olen tällainen mukavuudenhaluinen laiskimus, meni suurin osa lukulomastakin aivan muihin juttuihin. Löysin myös uuden puolen itsestäni; ollessani kotona nautin ihan valehtelematta kaikista kotitöistä! Poikaystäväni lähtiessä kouluun minä jatkoin uniani vielä muutaman tunnin ajan ja sen jälkeen päivät yleensä kuluivat tiskaten, siivoten ja pyykäten (ja lukien). Luulen ainakin, että poikaystäväni oli ihan tyytyväinen kotiin tullessaan, kun huomasi, että olen hoitanut kotihommat. :D Myös yhteishaku oli tuohon aikaan, joten myös pääsykokeisiin oli luettava. Aloitin myös autokoulun huhtikuussa. 
IMG_1409 muokattu
Toukokuussa olin töissä pienen kotikaupunkini museossa ja edelleen pääsykokeisiin pänttäys jatkui. Voin kertoa, ettei ollut kovin hyvä idea tehdä töitä ja lukea pääsykokeisiin samaan aikaan, lopputulos oli se, että en loppujen lopuksi jaksanut lukea pääsykokeisiin miltei lainkaan töiden jälkeen ja se kyllä näkyi korkeakoulujen yhteishaun tuloksessa..........Toukokuussa oli myös esivalintakoe Jyväskylän AMK:hon sosionomiksi, eikä se mennyt hyvin. En saanut kutsua varsinaisiin valintakokeisiin ja se kyllä otti päähän todella paljon ja jotenkin söi myös motivaatiota lukea seuraaviin pääsykokeisiin. Ja ne tulivatkin ajankohtaisiksi toukokuun lopussa. Minä menin Jyväskylän yliopiston sosiaalityön pääsykokeeseen ja poikaystäväni JAMK:in sähkö-automaatioinsinöörien pääsykokeisiin. Sen reissun jälkeen palatessamme takaisin kotiin meitä odottikin aikamoinen suru-uutinen; isoveljeni oli sinä aikana kuollut oman käden kautta. Ajatukset olivat kyllä tuon uutisen jälkeen todella sekavat ja järkyttyneet. Minua itketti, mutta samaan aikaan en pystynyt itkemään. Mielikuvat isoveljeni elottomasta ruumiista (en itse siis onneksi nähnyt häntä kuolleena, vaan mielikuvat olivat puhtaasti mielikuvituksen tuotetta) vaivasivat minua etenkin öisin ja ensimmäiset yöt menivätkin valvoessa ja säpsähtäessä jatkuvasti hereille. Otin sairaslomaa töistä viimeisiksi 3 päiväksi, koska en millään olisi pystynyt olemaan töissä silloin. Äitini kehotti tulemaan hänen kanssaan psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille, mutta kieltäydyin. Minusta tuntui, että olisi helpompaa jutella läheisille kuin ventovieraalle. Juttelinkin usein tietysti poikaystävälleni, joka onneksi jaksoi (ja jaksaa edelleen) kuunnella vuodatuksiani. Hänen ohella myös ystäväni pitivät minut järjissäni, kaksi heistä riensi tuekseni jo sinä iltana kun sain kuulla tuon uutisen. 

Kesäkuun alussa lähdimme poikaystäväni kanssa yhdeksi yöksi rentoutumaan mökillemme, jotta saisimme jotain muuta ajateltavaa. Se olikin hyvä idea, luonnon keskellä mieli lepää ja voi tulla edes hetkeksi tunne, että kaikki on hyvin ja järjestyy. Tuon reissun jälkeen olikin alettava/jatkettava yo-juhlien valmistelua leipoen ja tarvikkeita ostellen. Päätimme ne siis kaikesta huolimatta pitää ja itse asiassa hyvä niin. Kaiken surun keskellä oli mielestäni hyvä, että pääsi hetkeksi irtautumaan ja juhlimaan. Tätä mieltä olivat myös vanhempani, jotka järjestivät juhlani kaikesta huolimatta, iso kiitos siitä heille.💓 Tietysti kiitoksen ansaitsevat myös kaikki mukana juhlimassa olleet vieraat! Minulla oli myös ensimmäiset ajotunnit kesäkuussa ja luonnollisesti aikamoista säätämistähän ne olivat.... Myös isoveljeni siunaustilaisuus oli kesäkuun puolivälissä ja sitä päivää pelkäsin yli kaiken ja tietysti aika rankka se päivä olikin. Aiemmin en ollut itkenyt kunnolla, vaan padonnut miltei kaiken sisälleni, niin muistotilaisuudessa itkin senkin edestä. Pelkkä arkun näkeminen sai minut itkuiseksi ja tahdoin vain paeta paikalta. Onneksi en kuitenkaan niin tehnyt, koska tuon kyseisen muistotilaisuuden jälkeen minulla oli ehkä jotenkin helpottuneempi olo. Totta kai edelleenkin asia painaa mieltä, mutta kuitenkin ilman tuota muistotilaisuutta olisi varmasti hankalampaa olla. Pari päivää muistotilaisuuden jälkeen lähdimme jälleen poikaystäväni kanssa luontoon rentoutumaan, tällä kertaa Ruunaan kansallispuistoon. Sekin oli kyllä ihana reissu, kauniita maisemia ja ensimmäistä kertaa yövyin laavussa! Lisää tästä reissusta pääset lukemaan tästä ja tästä. Muutoin elämä rullasi aika tavallisesti, poikaystävä kävi töissä ja minä olin kotona, koska en kesälle saanut töitä. 
IMG_1836
IMG_2437
Heinäkuussa sama arkirytmi jatkui, poikaystävä töissä, minä kotona. Kävin autokoulun ajotunneilla ja ne tuottivatkin paljon tuskaa. Ajotunnit eivät oikein sujuneet kuten olisin tahtonut ja melkein joka ajotunnilta lähdin vittuuntuneena pois. Ainoastaan rata-ajo oli edes jokseenkin positiivinen kokemus! Kaipa joillekin autonhallinta on hankalampaa kuin toisille tai sitten jostakin syystä minä olen joku erityistapaus. Sain myös tietää, etten päässyt AMK:hon tai yliopistoon syksyksi opiskelemaan. Sen sijaan minulla oli onneksi sentään paikka Jyväskylän ammattiopistoon lähihoitoa opiskelemaan. Poikaystäväni sai tietää, että pääsee opiskelemaan sähkö-automaatioinsinööriksi.
IMG_2490
Elokuu olikin jännä kuukausi, koska heti sen alussa toimme muuttokuorman Jyväskylään ja miltei heti sen jälkeen matkustimme poikaystäväni kanssa Saksaan kahdeksi viikoksi! Majoituimme poikaystäväni pitkäaikaisten tuttujen luo Dortmundiin, mutta kävimme myös muissa kaupungeissa. Kahdessa viikossa ehti tapahtua paljon, vaikka välillä ehkä tuntuikin siltä, että se on liian pitkä aika. Toisaalta se johtui ehkä siitäkin, että en hirveämmin pidä toisten nurkissa asumisesta. Mutta kuitenkin meillä oli mahtava reissu ja se oli minulle ensimmäinen "oikea" ulkomaanreissu, jos pikaisia käyntejä Tallinnassa ja joskus pienenä Ruotsissa ei lasketa. Saksan reissustamme lisää puolestaan pääsette kurkkaamaan tästätästätästä ja tästä. Saksasta palattuamme minun oli mentävä suoraan kouluun, olinhan sieltä jo kuitenkin sen 2 viikkoa reissun takia myöhässä. Onneksi minut otettiin hyvin vastaan ja kaikki luokallani olivat mukavia.
IMG_2843
Syys-lokakuu kului opiskellessa, opiskellessa ja opiskellessa. Hain myös syksyn yhteishaussa sairaanhoitoa opiskelemaan AMK:hon, joten taas oli luettava pääsykokeisiin. Kaamosaika väsytti ja söi motivaatiota opiskeluilta, mutta muutoin elämä rullasi normaalia tahtiaan. Jyväskylä alkoi pikkuhiljaa tulla tutuksi ja tuntumaan kodilta. Esivalintakoe sairaanhoitajaksi meni hyvin ja sainkin kutsun marraskuussa pidettyihin valintakokeisiin.

Marraskuussa oli se paljon jännitetty valintakoe sairaanhoitajaksi. Muutoin koe tuntui menneen hyvin, paitsi matematiikan ja ryhmätilanteen osalta. Se ilmeisesti riitti siihen, että en päässyt sisään. Olin muistaakseni varasijalla 57 tai jotain. Olin todella pettynyt, mutta loppujen lopuksi oivalsin, että hoitoala ei olekaan minua varten. Olin jo aiemmin hieman epäillyt sitä lähihoitajaopinnoissani, mutta en vain halunnut myöntää sitä jostakin syystä itselleni. Nyt kuitenkin myönsin ja päätin, että vaihdan alaa. Laitoin hakemukset Jyväskylän ammattiopiston kuva-artesaani-linjalle (valokuvaus), matkailualalle ja hotelli,-ravintola,-catering-alalle. Hotelli,-ravintola,-catering-alalta sain opiskelupaikan napattua ja opinnot alkavatkin jo ylihuomenna! Ainakin tällä hetkellä olen todella innoissani ja toivon, että nyt olisi sellainen ala, josta tykkään! Olin marraskuussa myös työssäoppimassa päiväkodissa, joka oli ihan mukavaa.

Joulukuu meni edelleen työssäoppimisessa ja minulla oli myös haastattelu juurikin sinne hotelli,-ravintola,-catering-alalle. Se meni tosiaan hyvin, koska kuten ylhäällä lukee, sain paikan. Ostin myös työvaatteet jo valmiiksi opiskeluja varten. Joululoma alkoi 22. päivä joulukuuta ja vietinkin sen vanhempieni ja poikaystäväni vanhempien luona.

Millainen vuosi teillä oli ja millä mielin olette lähteneet vuoteen 2017?